sunnuntai, 25. helmikuu 2007

Taas aloitetaan... Nyt pitää elämä saada kuntoon.. Remontti käynnistyköön..

Oon tässä viime aikoina lueskellut kahdenlaista kirjaa.. Toinen on Rentoa painonhallintaa Patrik Borgilta ja toinen Dr. Philin Painonpudotushaaste..

Oon miettinyt kovasti tätä mun elämääni. Ja oon tullut siihen tulokseen että taidan olla valmis muutokseen...

perjantai, 27. lokakuu 2006

Opiskelukiireitä, tukka putkella juoksemista...

On jäänyt tänne kirjoittelu koulukiireiden takia vähälle..

Tenttiä on ollut tentin perään ja nytkin pitäisi lukea ensi keskiviikon kuvataidekasvatuksen tenttiin.. Ei tässä ole oikein ehtinyt ajattelemaan muuta kuin koulua ja koulua...

Nyt kuitenkin aloitin taas painon pudotuksen ja maanantaista oli tähän aamuun mennessä pudonnut kilo nesteitä=)  Ajattelin, että jos saisin jouluaattoon mennessä pudotettua viisi kiloa=) Pakko saada tehtyä jotain tälle painolle.. en voi enää hyvin. Elimistö ei toimi kunnolla..

Jatkan kirjoittelua illemmalla...

Mä täällä odottelen paljon puhuttua myrskyä alkavaksi. Toivottavasti ei tule kauhealla rytinällä ja mieluusti silloin kun oon jo nukkumassa niin ei tarvitsis sen takia valvoa..

Ehkä suurin juttu mikä tänään on taas ollut mielessä on ollut Markuksen tilanne.. Iltalehden ja iltasanomien verkkosivuilla kerrottiin Reko Lundanin kuolemisesta..Hällä kun oli myös aivokasvain ja hän kuoli siihen.. Mutta eihän sitä tiedä kuinka ärhäkkä se kasvain on ollut. Äiti sanoi, että oli jostain lukenut sitä leikattaneen useampia kertoja..
Täytyy toivoa että Markuksen on iisimpi..

Keksin uuden joululahjan jonka voisi antaa Kertulle. Taaperokärryn. Olis todella käyttökelpoinen lahja, Kerttu vois opetella sen kanssa kävelemään.. Ja olis todella hyvä ulkoleikeissäkin=)

Mutta nyt hyvää yötä..

Huomenna meinasin ostella viinipullon ja juoda sen=))

maanantai, 9. lokakuu 2006

Päänsärkyä, huovutusta, niskan jumiutumista

Olen sitten kärsinyt koko päivän päänsärystä.. Orastavaa päänsärkyä oli jo aamulla ja se paheni vaan.. Kässätunnilla huovutettiin, että sai muuta ajateltavaa.. Otin kässätunnin aluksi lääkkeen, mutta ei siitä paljon ollut apua. 

Huovutettiin kässäntunneilla. Sai valita huovuttiko sorminuken, taulun, madon vai pallon. Valitsin sorminuken. Huovutin harmaan pupun, jolle liilat korvat..

Koulusta tultua oli niin kamala olo, etten tehnytkään aikomaani nakkikeittoa vaan tein pussipuuroa ja ruisleipää. Ei ollut oikein energiaa kokkailuun.. Katselin Päivien Viemää jonka jälkeen menin sohvalle nukkumaan päänsärkyä pois. Mutta eihän mun annettu nukkua. Kaveri huuteli mesellä ja kun pääsin sänkyyn nukkumaan Harri soitti ja kertoi kaataneensa vettä tietokoneen näppiksille=)

Kohta täytyy mennä sänkyyn. Ei jaksa enää tätä päänsärkyä..

sunnuntai, 8. lokakuu 2006

Taas yksi huono yö takana..

Huh huh.. Eikö ihmiselle riitä yksi yö kovaa vatsakipua? Täytyy sitten seuraavana päivänä syödä vielä popcornia ym, että saa vatsansa ihan älyttömän kipeäksi..Idiootti!!! No nyt ei kyllä tee sitten mieli karkkia eikä myöskään muita herkkuja..

Aamulla nukuin pitkään huonosti vietetyn yön jälkeen. Harri herätti soitollaan puoli yhdeltätoista. Nukuin vielä yhteentoista kun väsytti niin kovasti..

Päivällä tein janssoninkiusausta ruuaksi ja samalla uunin lämmöllä tein voisilmäpullia.. Laitoin kolme pussia pakkaseen. Katsotaan jos saisi ensi yön nukuttua ilman paskaa oloa...

Ai niin ja sain tehtyä vatsa-ja selkälihasliikkeitä telkkarin ääressä..Katsotaan onko huomenna lihakset kipeitä..

Nyt on kyllä ihan älytön tanssihimo. Täytyy katsoa jos saisi lähdettyä tiistaina ylioppilaskunnan tarjoamaan tanssiin. Se kestäis tunnin..Pitäis ehtiä tekeen koulujuttujakin.. Jos yrittäisi joka päivä tehdä muutaman tunnin kouluhommia niin ne ei jäis roikkumaan.

lauantai, 7. lokakuu 2006

Lisää vahvistusta edellisen illan ajatuksiin...

Eilen illalla söin ensimmäisen kerran heinäkuun jälkeen kasan suklaata, karkkia ja popcornia.. Kyllä oli sen jälkeen vatsa todella kipeä. Ja oli pitkälle yöhön kipeä. Aamulla ei oikein tiennyt että olisko uskaltanut syödä vai ei. Nukuin pitkään ja uskaltauduin syömään...
212035.jpg

Päivä mennyt toisaalta ihan positiivisesti. Pääsin taas tanssimaan.. ÄLYTTÖMÄN ihanaa tanssia ihmisen kanssa, joka aidosti ja oikeasti osaa ja rakastaan tanssimista.. Todella harmi, että täällä ei ole sellaista tanssikulttuuria, että täällä tarjottaisi enemmänkin tanssia. Koska selvästi tanssi on mulle sellainen henkireikä. Nautin siitä aidosti ja se tuo mulle sellaista hyvänolon tunnetta.. HALUAN TANSSIA!!

Huomasin, että ennen olen saanut mielihyvän tunteita kun syön karkkia ja suklaata sekä muita herkkuja. Mutta enää ei ole niin. Tämä viikonloppu on osoittanut sen.. Teinkin päätöksen, että ostan silloin karkkia kuin sitä eniten tekee mieli ja silloinkin vain vähäsen. Ei sitä kannata itseään pakottaakaan syömään herkkuja..

Huomenna ajattelin leipoa pullia, voisilmäpullia. En ole pitkään aikaan niitä tehnyt ja nyt olis aineita ja aikaa leipoa. Se voi olla ihan terapeuttistakin.. Ajattelin lähteä lenkillekin, mutta se on luvannut sadetta joten voi olla että lenkki jää tekemättä. Mutta jos saisi itsestään irti sen verran että tekis vatsa ja selkälihaksia yms..

Oon kaivannut Harria todella paljon tänä viikonloppuna. En tiedä miksi. Harri jotenkin asennoituu tähän meidän erossa olemiseen erilaisella tavalla. Ajattelee, että kyllä kaikki helpottaa sitten puolentoista vuoden päästä?! Jaksanko odottaa siihen saakka? Siis jaksanko asua täällä Savonlinnassa siihen asti kun valmistun.. Harrilla on varmasti kuitenkin helpompaa kuin mulla. Hänellä kun on kuitenkin kaverit pitämässä seuraa tarvittaessa. En itse ole oikein löytänyt täältä sellaisia ihmisiä joiden kanssa tulisi vietettyä enemmänkin aikaa.. Mutta kai se tästä.. Oon vaan huomannut, että Harri on mulle se oikea. Välittää musta sellaisena kuin mä olen. Ja on jalat maassa olevaa tyyppiä. Kestää sitä, että suunnittelen asioita monia vuosia eteenpäin kuten esimerkiksi häitä, lasten nimiä yms. Mä rakastan ihan oikeasti Harria.. Mun mielestä on niin hienoa, että äiti ja isäkin pitävät hänestä. Isä on jopa puhunut rakastavansa Harria. Se tuo varmistusta sille, että meillä on tulevaisuudessa ainakin yksi paikka johon voi lapsensa tuoda ihan varmasti.. Harrin vanhemmista kun ei voi samaa sanoa. No, Harrin isään en ole kunnolla tutustunut, tuntuu ettei Harrikaan.. Hannele tuntuu mukavalta ja Sonjankin kanssa tullaan tosi hyvin toimeen.. Harmittaa vaan niin vietävästi se, että Tapio estää mun tutustumisen heihin. Haluaisin olla heidän kanssaan enemmänkin tekemisissä, mutta turha mun on väkisin yrittää jos toinen on sellainen, että kukaan ei saa tulla heille ilman että on ilmoittanut monta kuukautta aikaisemmin asiasta. Ja asiasta täytyy käydä vielä hirveästi keskustelua.. Hannele yrittää ajaa asiaa läpi perheessä.. AARRGGHH.. Mutta eipä se asia mulle kuulu. Hyvä vaan, että välit on kunnossa mun vanhempiin.. On sitten ainakin yhdet rakastavat isovanhemmat meidän lapsilla.

Ehkä sitä pitäisi mennä nukkumaan, että jaksaa huomenna lueskella ja tehdä koulujuttuja..