Eilen illalla söin
ensimmäisen kerran heinäkuun jälkeen kasan suklaata, karkkia ja
popcornia.. Kyllä oli sen jälkeen vatsa todella kipeä. Ja oli pitkälle
yöhön kipeä. Aamulla ei oikein tiennyt että olisko uskaltanut syödä vai
ei. Nukuin pitkään ja uskaltauduin syömään...
Päivä
mennyt toisaalta ihan positiivisesti. Pääsin taas tanssimaan..
ÄLYTTÖMÄN ihanaa tanssia ihmisen kanssa, joka aidosti ja oikeasti osaa
ja rakastaan tanssimista.. Todella harmi, että täällä ei ole sellaista
tanssikulttuuria, että täällä tarjottaisi enemmänkin tanssia. Koska
selvästi tanssi on mulle sellainen henkireikä. Nautin siitä aidosti ja
se tuo mulle sellaista hyvänolon tunnetta.. HALUAN TANSSIA!!
Huomasin,
että ennen olen saanut mielihyvän tunteita kun syön karkkia ja suklaata
sekä muita herkkuja. Mutta enää ei ole niin. Tämä viikonloppu on
osoittanut sen.. Teinkin päätöksen, että ostan silloin karkkia kuin
sitä eniten tekee mieli ja silloinkin vain vähäsen. Ei sitä kannata
itseään pakottaakaan syömään herkkuja..
Huomenna
ajattelin leipoa pullia, voisilmäpullia. En ole pitkään aikaan niitä
tehnyt ja nyt olis aineita ja aikaa leipoa. Se voi olla ihan
terapeuttistakin.. Ajattelin lähteä lenkillekin, mutta se on luvannut
sadetta joten voi olla että lenkki jää tekemättä. Mutta jos saisi
itsestään irti sen verran että tekis vatsa ja selkälihaksia yms..
Oon
kaivannut Harria todella paljon tänä viikonloppuna. En tiedä miksi.
Harri jotenkin asennoituu tähän meidän erossa olemiseen erilaisella
tavalla. Ajattelee, että kyllä kaikki helpottaa sitten puolentoista
vuoden päästä?! Jaksanko odottaa siihen saakka? Siis jaksanko asua
täällä Savonlinnassa siihen asti kun valmistun.. Harrilla on varmasti
kuitenkin helpompaa kuin mulla. Hänellä kun on kuitenkin kaverit
pitämässä seuraa tarvittaessa. En itse ole oikein löytänyt täältä
sellaisia ihmisiä joiden kanssa tulisi vietettyä enemmänkin aikaa..
Mutta kai se tästä.. Oon vaan huomannut, että Harri on mulle se oikea.
Välittää musta sellaisena kuin mä olen. Ja on jalat maassa olevaa
tyyppiä. Kestää sitä, että suunnittelen asioita monia vuosia eteenpäin
kuten esimerkiksi häitä, lasten nimiä yms. Mä rakastan ihan oikeasti
Harria.. Mun mielestä on niin hienoa, että äiti ja isäkin pitävät
hänestä. Isä on jopa puhunut rakastavansa Harria. Se tuo varmistusta
sille, että meillä on tulevaisuudessa ainakin yksi paikka johon voi
lapsensa tuoda ihan varmasti.. Harrin vanhemmista kun ei voi samaa
sanoa. No, Harrin isään en ole kunnolla tutustunut, tuntuu ettei
Harrikaan.. Hannele tuntuu mukavalta ja Sonjankin kanssa tullaan tosi
hyvin toimeen.. Harmittaa vaan niin vietävästi se, että Tapio estää mun
tutustumisen heihin. Haluaisin olla heidän kanssaan enemmänkin
tekemisissä, mutta turha mun on väkisin yrittää jos toinen on
sellainen, että kukaan ei saa tulla heille ilman että on ilmoittanut
monta kuukautta aikaisemmin asiasta. Ja asiasta täytyy käydä vielä
hirveästi keskustelua.. Hannele yrittää ajaa asiaa läpi perheessä..
AARRGGHH.. Mutta eipä se asia mulle kuulu. Hyvä vaan, että välit on
kunnossa mun vanhempiin.. On sitten ainakin yhdet rakastavat
isovanhemmat meidän lapsilla.
Ehkä sitä pitäisi mennä nukkumaan, että jaksaa huomenna lueskella ja tehdä koulujuttuja..
lauantai, 7. lokakuu 2006
Kommentit