Eilen illalla söin ensimmäisen kerran heinäkuun jälkeen kasan suklaata, karkkia ja popcornia.. Kyllä oli sen jälkeen vatsa todella kipeä. Ja oli pitkälle yöhön kipeä. Aamulla ei oikein tiennyt että olisko uskaltanut syödä vai ei. Nukuin pitkään ja uskaltauduin syömään...
212035.jpg

Päivä mennyt toisaalta ihan positiivisesti. Pääsin taas tanssimaan.. ÄLYTTÖMÄN ihanaa tanssia ihmisen kanssa, joka aidosti ja oikeasti osaa ja rakastaan tanssimista.. Todella harmi, että täällä ei ole sellaista tanssikulttuuria, että täällä tarjottaisi enemmänkin tanssia. Koska selvästi tanssi on mulle sellainen henkireikä. Nautin siitä aidosti ja se tuo mulle sellaista hyvänolon tunnetta.. HALUAN TANSSIA!!

Huomasin, että ennen olen saanut mielihyvän tunteita kun syön karkkia ja suklaata sekä muita herkkuja. Mutta enää ei ole niin. Tämä viikonloppu on osoittanut sen.. Teinkin päätöksen, että ostan silloin karkkia kuin sitä eniten tekee mieli ja silloinkin vain vähäsen. Ei sitä kannata itseään pakottaakaan syömään herkkuja..

Huomenna ajattelin leipoa pullia, voisilmäpullia. En ole pitkään aikaan niitä tehnyt ja nyt olis aineita ja aikaa leipoa. Se voi olla ihan terapeuttistakin.. Ajattelin lähteä lenkillekin, mutta se on luvannut sadetta joten voi olla että lenkki jää tekemättä. Mutta jos saisi itsestään irti sen verran että tekis vatsa ja selkälihaksia yms..

Oon kaivannut Harria todella paljon tänä viikonloppuna. En tiedä miksi. Harri jotenkin asennoituu tähän meidän erossa olemiseen erilaisella tavalla. Ajattelee, että kyllä kaikki helpottaa sitten puolentoista vuoden päästä?! Jaksanko odottaa siihen saakka? Siis jaksanko asua täällä Savonlinnassa siihen asti kun valmistun.. Harrilla on varmasti kuitenkin helpompaa kuin mulla. Hänellä kun on kuitenkin kaverit pitämässä seuraa tarvittaessa. En itse ole oikein löytänyt täältä sellaisia ihmisiä joiden kanssa tulisi vietettyä enemmänkin aikaa.. Mutta kai se tästä.. Oon vaan huomannut, että Harri on mulle se oikea. Välittää musta sellaisena kuin mä olen. Ja on jalat maassa olevaa tyyppiä. Kestää sitä, että suunnittelen asioita monia vuosia eteenpäin kuten esimerkiksi häitä, lasten nimiä yms. Mä rakastan ihan oikeasti Harria.. Mun mielestä on niin hienoa, että äiti ja isäkin pitävät hänestä. Isä on jopa puhunut rakastavansa Harria. Se tuo varmistusta sille, että meillä on tulevaisuudessa ainakin yksi paikka johon voi lapsensa tuoda ihan varmasti.. Harrin vanhemmista kun ei voi samaa sanoa. No, Harrin isään en ole kunnolla tutustunut, tuntuu ettei Harrikaan.. Hannele tuntuu mukavalta ja Sonjankin kanssa tullaan tosi hyvin toimeen.. Harmittaa vaan niin vietävästi se, että Tapio estää mun tutustumisen heihin. Haluaisin olla heidän kanssaan enemmänkin tekemisissä, mutta turha mun on väkisin yrittää jos toinen on sellainen, että kukaan ei saa tulla heille ilman että on ilmoittanut monta kuukautta aikaisemmin asiasta. Ja asiasta täytyy käydä vielä hirveästi keskustelua.. Hannele yrittää ajaa asiaa läpi perheessä.. AARRGGHH.. Mutta eipä se asia mulle kuulu. Hyvä vaan, että välit on kunnossa mun vanhempiin.. On sitten ainakin yhdet rakastavat isovanhemmat meidän lapsilla.

Ehkä sitä pitäisi mennä nukkumaan, että jaksaa huomenna lueskella ja tehdä koulujuttuja..