Mikä ihmistä oikein vaivaa, tai oikeastaan mikä mua vaivaa... ??
Syyskuussa 2004 aloitin laihduttamisen Painonvartijoiden kirjekurssin avulla ja sain pudotettua painoani yli 15 kiloa. Oli kyseessä välivuoteni ja tein kaikenlaisia sijaisuuksia ja kotona kun asuin, oli jollain tavalla helppoa pitää itsensä kurissa ja oli sellainen tsemppi päällä, että nyt otan itseäni todella niskasta kiinni ja taistelen ylipainoa vastaan. Voin taistella sukuni geenejä vastaan! Onhan Oskukin normaalikokoinen ja isäkin, eikä tällainen 30 kiloa ylipainoinen.
Sitten tuli kevät ja kesä, lastentarhanopettajakoulutuksen valintakokeet ja sain tai oikeastaan pitäis sanoa, että ansaitsin itselleni opiskelupaikan täältä Savonlinnasta opettajankoulutuslaitoksesta ja elämä heitti kuperkeikkaa siltä istumalta. Lisäksi tapasin elämäni miehen, Harrin, ystäväni Veskun kautta..
En tiedä sitten tuliko mulle jotenkin sellainen olo, että mun ei tarvitse enää yrittää mitään kun mulla on opiskelupaikka ja elämäni rakkaus. Sillä silloin välivuotena laihdutin varmasti osaksi myös sen takia, että kelpaisin miehille. Kuka sitä tällaista lihavaa lehmää haluaisi? Sitten tulin havainneeksi, että Harri välittää musta sellaisena kuin mä olen... Vaikka kyllä joskus tulee sellainen olo, että Harri tyytyy muhun, kun ei ole saanut ketään muuta..Enkä haluaisi, että kukaan tyytyis vaan muhun..
Olen jotenkin aina tehnyt kaiken muiden tahdon ja halujen mukaan. Koska ymmärrän, että asioita kuuluu tehdä myös itselle??
Oon viettämässä taas viikonloppua yksin täällä Savonlinnassa ja on ollut aikaa ajatella.. Haluan olla hoikempi ja parempi kuntoinen. Ei tästä tule yhtään mitään!! Pelkkä käveleminen koululle on hengästyttävää. Olo on kuin milläkin pallolla. Tuntuu, että vaatteet eivät mahdu ja jos haluaisikin hienoja vaatteita ostella niin ei ole tän kokoiselle ihmiselle kokoja! Ja mitä mun lastentarhanopettajuudestakaan tulee, jos en jaksa liikkua lasten kanssa.. Lapset kun liikuntaa rakastavat ja tykkäävät siitä, että opettajat puuhaavat heidän kanssaan. Ja entäs sitten kun Kerttu kasvaa? Vastaanko Kertulle hänen pyytäessään mua pelaamaan hippaa että tädillä ei ole oikein kuntoa tai jaksamista hipan leikkimiseen??
Oon myös miettinyt sitä, että vaikuttaako tämä mun ylipaino, mun kykyihini saada lapsia? Kun on kuunnellut monia juttuja siitä, että ylipainoisilla naisilla on vaikeuksia tulla raskaaksi.. Enhän mä olen vielä ajatellut saavani lapsia, mutta näitä asioita täytyy miettiä ennenkuin lapsia tekee.. Tavoitteena olisi, että olisin hoikempi ja lähellä normaalipainoa, kun menen naimisiin ja alan/alamme miettiä lasten saamista. Onko musta ylipainoisena iloa lapsilleni? Tiedän, että henkisesti mulla on paljon annettavaa lapsilleni, mutta mitä sitten jos en fyysisesti jaksa!
Olen siis päättänyt, että huominen lauantai on mun loppuelämäni ensimmäinen päivä. Olen niin totaalisen kyllästynyt tuijottamaan peilistä ylipainoista nuorta naista. Harmittaa, että kukaan läheinen ei ole uskaltanut sanoa mulle suoraan, että tee hyvä nainen itsellesi jotain! Laitan ruokailutapani uuteen uskoon. Ja ennenkaikkea alan liikkumaan enemmän. Jollen mene lenkille niin teen lihaskuntoliikkeitä kotona. Käsittämättömän laiskaa meininkiä se, että istuskelen töllön ääressä tekemättä mitään kun telkkaria katsellessa voisin ihan hyvin tehdä esimerkiksi vatsa-ja selkälihasliikkeitä,,
Eniten kaiketi harmittaa se, että en tunnu saavan ketään kunnolla tuekseni.. monet väittävät tukevansa, mutta siltikään en löydä ketään joka aidosti tukis mua. Harrillakin on sellainen mentaliteetti, että ei sun tarvitse itselles mitään tehdä. Rakastan sua sellaisena kuin olet.. Mutta se ei riitä mulle. Tahtoisin, että joku ymmärtäis ihan aidosti mitä käyn lävitse.. Anulle asiasta ei voi puhua, koska hän ei normaalipainoisena ymmärrä tuntemuksiani. Täytyy etsiä itselleen jostain tukea..
Kommentit